Töitä töitä

Hei taas kaikille!

Yleisön pyynnöstä päivitän pitkästä aikaa työrintaman kuulumisia. Nähtävästi minun vapaa-aika ei ole tarpeeksi kiinnostavaa!

Meillä on tällä viikolla ollut aika draamantäyteistä täällä labrassa. Oikeastaan sitä on ollut jo koko kuukauden ajan mutta minä kun en Afrikaansia ymmärrä niin olen ollut kaikesta täysin tietämätön. Ryhmässämme eivät kaikki ihmiset tule toimeen keskenään ja välissä tunnelma on ollut todella jäätävä. En ole ihan varma mistä kaikessa on kyse mutta jotain muutakin tässä taitaa olla takana kuin pelkät henkilökemiat ja niiden yhteensopimattomuudet. Omasta mielestäni kaikki labrassa ovat todella mukavia enkä oikein ymmärrä mistä kaikki johtuu. Ehkä kielimuurinkaan vuoksi en ihan tiedä aina mitä tapahtuu.

Töissä muuten on mennyt todella rauhallisesti. Olen lukenut kauheasti artikkeleita ja tutustunut tähän uuteen virukseeni. Mikroskooppinäytteitä olen paritkin sarjat tehnyt mutta kumpikin koe päättyi katastrofiin sillä aineet ei loppujen lopuksi olleetkaan sitä mitä niiden sanottiin olevan! Molemmilla kerroilla käyttämäni "petausaine" ei ollutkaan petausainetta vaan pelkkää antifade-reagenssia. Nyt tiedän että täälläpäin sitäkin kutsutaan petuasaineeksi :). Myöskään western blottia tai edes dot blottia en saanut onnistumaan! Tuntuu että saa ihan alusta opetella kaikki kun on eri reagenssit, eri varusteet ja ihan erit protokollat.

Kokeiden lisäksi aion laittaa oman virustehtaan pystyyn :). Huomasin että jo tuotetut virukset eivät olleet puhtausasteeltaan riittäviä solukokeisiin ja minun pitäisi siis saada kehitettyä joku toimiva puhdistusprotokolla. Lisäksi haluaisin hiukan optimoida tuottoa ja parhaiten mielestäni virus saataisiin tuotettua hyönteissoluissa sillä näissä virus buddautuu suoraan mediumiin. Minulla onkin nyt nisäkäs- ja hyönteisolutuotot menossa ja katsotaan mitä niistä tulee. Hyönteisoluissa tuotto kiinnostaa minua myös sen vuoksi että meillä oleva hyönteisolulinja (KC) on viruksen oikea isäntä luonnossa ja siten virus olisi autenttisempaa. Virus ei kuitenkaan infektoi hyönteisiä vaan kulkeutuu niiden avulla nisäkkäisiin ja siksi saattaakin olla että tuotto hyönteissoluissa jää liian alhaiseksi..

Hiukan turhauttaa kun ei saa hommia aloitettua kunnolla mutta niin kai se on jokapaikassa että alkuun on aika hidasta (onhan?!). Paljon olen tarvittavia reagensseja tilannut mutta toimitusajat tänne on todella pitkät ja sitten vielä tulli ym. hidastelevat siihen vielä ekstraa. Vitsi kun olis vaan älynnyt suomesta ottaa matkalaukkuun vähän DAPI:a, sekundäärejä ja edes yhden vasta-aineen!! Joka perjantai olen tsempannut itseäni että kyllä se ensi viikolla onnistuu ja saan jo tiuloksia ym. mutta alkaa jo olemaan aika raskasta tämä tsemppaus. No, ehkä kuitenkin nyt ensi viikolla ;)

Hyvää viikonloppua kaikille! Minun viikonlopppu pitää sisällään joko piknikin kasvitieteellisessä puutarhassa tai leijonia :). Lisäksi ensi tiistaina on luvassa ensimmäinen E-afrikkalainen ratsastustunti!

Yöelämää

Ainainen byrokratiavalitus sikseen ja siirrytään tämän viikonlopun yöelämään. Perjantaina Iman ja minä olimme katsomassa bändejä paikallisella klubilla. Paikka ei ollut meidän kaupunginosassa vaan sinne oli noin 15 min. ajomatka. Paikka oli täysin eristyksissä ja sinne pääsi vain autolla (niin tyypillistä..) vaikka tämä on yksi suosituimmista klubeista Pretorian alueella. Ei siis muuta kuin drink and drive, kaikki porukalla. Hullua touhua!

Klubilla oli yhteensä neljä bändiä mutta ensimmäinen me missattiin. Saavuttiin paikalle klo 21.00 ja viimeinen bändi aloitti klo 00.30. Nykyisestä unirytmistä johtuen minä olin lähtiessä jo ihan unten mailla. Olin ihan varma että koko ilta tulisi olemaan taistelua pysyäkseni hereillä. Edellisen kerran ollessani työporukalla illalla liikenteessä olin niin väsynyt että se oli jotain ihan kauheaa! Ollessani näin kuolemanväsynyt minun on kauhean vaikea enää ajatella englanniksi ja alan ajattelemaan suomeksi. Sitten tietysti pitäisi kaikki lauseet ensin kääntää päässä ennen kuin niitä voi suustansa ulos päästää. Aivan liian monimutkaista. Olin siis erittäin hiljainen ja haukottelin koko illan ( tyypillinen epäsosiaalinen suomalainen :D ). Se on kauheaa kun täällä ei voi omia aikojaan lähteä kotiin kun siltä tuntuu , vaan täytyy odottaa että ainakin kaveri tai pari tulee mukaan.

Tällä kertaa onneksi piristyin saman tien paikalle päästessä ja ilta oli todella mukava! Kaikki oli taas aivan samanlaista kuin missä tahansa klubilla Euroopassa. Ainoina eroina oli trooppinen ilmasto ja se että ihmiset poltti tupakkaa ihan jokapaikassa. Jopa baarimikko poltti samalla kun antoi juomia! Viimeisenä soitti taasen se sama rap-bändi jota olin jo aiemmin katsomassa. Nyt tiedän nimenkin, se on Bittereinder. Livenä bändi on todella hyvä mutta levyltä hiukan pettymys. Onneksi bändi on paikallinen niin ehkä sitä pääsee kuulemaan livenä useamminkin. Oli ihan mahtava päästä pitkästä aikaa kuuntelemaan livemusiikkia ja hyppimään itsensä ihan hikeen! Kotona olin joskus kahden aikaan yöllä ja olin ihan virtaa täynnä. Yhtään ei nukuttanut. Oli kiva huomata että en ole vielä täysin mummoksi muuttunut vaan pystyn olemaan hereillä vielä klo. 21.00 jälkeenkin! Rahan menostakaan ei tarvinut morkkistaa kun sisäänpääsy oli 5e ja siideri/olut maksoi 1.5e/kpl. Seuraavana päivänä oli nuoruusvuosilta tuttu niskakipu mikä muistutteli mukavasta illasta.

Tässä pari pätkää tätä kyseistä bändiä. Minulla oli vain kännykkä mukana joten pahoittelen videon todella huonoa laatua..

Launtaina kävin illalla yksin syömässä läheisessä seafood-paikassa. Suomessa en ikinä olisi lähtenyt yksin syömään mutta täällä ulkona syömisestä on tullut niin tavallista, ettei se edes tuntunut oudolta. Kun Riikka ja Taru ovat kenttähommissa ja Iman oli mystisesti kadonnut maan päältä eikä ollut mitään syötävää kotona, niin minulla ei oikeastaan ollutkaan muuta vaihtoehtoa. Lähdin syömään kuuden aikaan ja oli täysin valoisaa ja aurinko paistoi. Kuitenkin kun olin saanut juomat pöytään huomasin että alkoi jo hämärtää. Hetken päästä oli jo ihan pilkkopimeää! Tämä afrikkalainen pimeys yllättää minut joka kerta. Suomessa vaikka on pimeää, näet aina pari metriä eteenpäin. Täällä kun on pimeää, se on kuin edessäsi olisi musta seinä, mitään ei näy. Lähtiessämme klubilta perjantaina huomasin sen oikein selvästi kun ei ollut katuvaloja eikä muuta valosaastetta.

Lähdin syömästä puoli yhdeksän aikaan ja hiukan hirvitti kävellä yksin kotiin. Onneksi oli lauantai-ilta ja kaduilla oli paljon muitakin liikenteessä. Ravintolasta kotiini on noin 400m matkaa että ei tämä mikään huippu uhkarohkea teko kuitenkaan ollut ;).

Ja mitäs muutakaan sitä tekee yksin syömässä kun ottaa kuvia annoksestaan ;)

ravintolaa

hikoilevat juomat iltahämärässä :)

Queen prawns and calamari -annos

Mainosprofilointia

Eräällä työkaverillani on teoria että maasta/kulttuurista pystyy "oppimaan" paljon katsomalla millaisia mainoksia siellä näytetään. Olen nyt katsonut muutamana iltana paikallista televisiota ihan tätä silmälläpitäen. Mainoksien top 3:

1. Vakuutusmainoksia (ja näitä oli paljon, ainakin joka kolmas mainos!)
2. Alkoholimainoksia (olut, siideri ja väkevät. Etenkin vodka! Yhtään viinimainosta en ole nähnyt)
3. Asianajaja/asianhoitajapalveluja

Hmm... Mistä tämä nyt kertoo? Vakuutusmainokset kertovat suuresta rikollisuudesta (käy täysin järkeen). Alkoholimainokset, hmm. Alkoholimainokset yleisesti voi kertoa että nämä ihmiset on nautiskelijoita. Täällä tykätään syödä hyvin, rentoutua ja nauttia elämästä (joetn myös kaikki nautintoaineet on jees). Lisäksi tästä voi myös havaita viinin roolin maassa. Tätä voi tulkita siten että kaikkea muuta alkoholia mainostetaan paitsi viiniä. Tämä voisi kuvastaa sitä että viini on täällä niin normaali ruokajuoma että sitä ei tarvitse erikseen mainostaa. Asianajajamainokset kertovat edelleen rikollisuudesta mutta myös maan byrokraattisuudesta. Täällä on pakko palkata joku hoitamaan sinun asioita sillä muuten sinulla ei olisi aikaa tehdä töitä! Virastoissa juoksemisesta voi nimittäin tehdä kokopäivätyön (ks. seuraava kappale)! Täytyy siis myöntää että työkaverini teoria on ihan toimiva. Rikollisuus, elämästä nauttiminen ja byrokratia. Kyllä, siinä on Etelä-Afrikka tiivistettynä :D.

Minä olen juuri tutustumassa hyvinkin läheisesti tähän byrokratia-osastoon. Aion nimittäin hakea viisumia täältä. Fiksuinta olisi varmastikin hakea vasta Suomesta kesällä (Suomen kesällä ;) ) mutta jos on edes pieni mahdollisuus saada se täältä niin haluan yrittää. Ilman viisumia en nimittäin saa avattua pankkitiliä ja se taas vaikeuttaa ihan kaikkea! Olen nyt viikon ajan käynyt päivittäisissä palavereissa naisen kanssa joka järjestää minulle palaverin ihmisen kanssa joka hoitaa puolestani viisumin hakemisen. Minulla on siis kaikki paperit hankittu jo Suomesta ja tarvittavat lomakkeet täytetty. Paperit täytyy enää saada vietyä Home Officeen käsittelyä varten. Tämä kuitenkin tarkoittaa pahimmassa tapauksessa usean päivän jonotuksia ja ajelemista ympäri kaupunkia. Tämän vuoksi parasta onkin kuulemma palkata joku joka tuntee systeemin ja vie sinun paperit sinne. Nyt olen siis viikon ajan yrittänyt järjestää tapaamista tällaisen ihmisen kanssa. Ehkä jo ensi viikolla :D. Ihmettelette varmaan mikä siinä voi olla niin aikaa vievää (minä ainakin ihmettelin!). Home officessa jokainen paperi (lääkärintodistus, poliisirekisteri, passi, pankkitiliote, YO:lta saadut paperit ym...) täytyy käydä erikseeen omalla luukullansa ensin hyväksyttämässä ja sitten mahdollisesti vielä erikseen jollain toisella luukulla leimauttamassa. Kun kaikki paperit on tarkistettu ja leimattu voi alkaa jonottamaan lopulliselle luukulle mihin hakemus jätetään. Jonot on parhaimmillaan pari tuntia/luukku! Ei voi kuin nauraa :D. Tämän kuultuani ymmärsin täysin miksi on olemassa ihmisiä jotka tekee sitä työkseen .. Ilman heitä tämä maa ei pyörisi edes näin semi-toimivasti kun kaikki jonottaisivat virastoissa!

Shoppailua

Viikonloppu meni shoppailun ja lepäämisen merkeissä :)

Lauantaina käveltiin läheiselle hiukan suuremmalle ostarille nimeltä Brooklyn Mall. Ostari on 3.3 km päässä ja sinne menee kävelytie koko matkan. Minulle sanottiin aiemmin että ostarille ei ole mahdollista päästä ilman autoa. Tällä tarkoitettiin tietysti että ostarille ei ole turvallista mennä kävellen kun matkalla liikkuu kaikkia "niitä tummaihoisia". Tämän kommentin sanoi eräs valkoihoinen nainen joka itse asuu täällä hyvin yleisillä aidatuilla asuinalueilla joissa on vartijat ja sormenjälkitunnistus sisäänmenoporteilla. Olen tullut siihen lopputulokseen että nämä aidatuilla alueilla asuvat ihmiset ovat jo hiukan vainoharhaisia tämän paikan turvallisuuden suhteen. He lukevat juttuja lehdistä ja näkevät sitten jokapaikassa ja jokaisessa (tummaihoisessa) ihmisessä jotain pahaa. Toki täällä on enemmän rikollisuutta kuin monessa muussa paikassa maailmassa ja rikoksen uhriksi voi joutua paljon helpommin kuin muualla. Täällä kaikki paikat on kuin suurimpien kaupunkien "huonoa aluetta". En minäkään missään nimessä uskaltaisi asua talossani ellei se olisi aidattu, piikkilangoitettua ja vartioitu mutta en myöskään pelkää jokaista minua vastaantulevaa ihmistä. Itseasiassa ihmiset täällä ovat todella ystävällisiä ja mukavia :). Jokatapauksessa, kävelimme ostarille ja takaisin eikä kertaakaan tuntunut että pitäisi olla peloissaan. Vastaantulevat ihmiset (ehkä kaksi koko matkalla..) hymyilivät nätisti ja toivottivat hyvää  huomenta/päivää.

Tässä vielä kuvia matkan varrelta:

jälkiruoka suklaakakku, joka oli ihan valtava :D

Ostarin sisäpihan "ravintolakatu". Monessa paikassa sumutetaan vettä todella kuumina päivinä viilentämään asiakkaiden oloa (ks. vasen yläkulma)

Yksi päivän ostoksista. Tätä luinkin koko sunnuntain (sängyssä tietysti)

Sunnuntai menikin lukiessa ja levätessä. Luinkin koko 360-sivuisen kirjan melkein kerralla. Välissä kävin tyttöjen kanssa lähiostarilla syömässä ja sitten jatkoin lukemista. Ihan loistava viikonloppu :).

Saa nähdä miten ensi viikonloppu menee kun olen täällä ilman Suomi-tyttöjä. Riikka ja Taru kun lähtivät tänä aamuna kenttätöihin ja tulevat vasta kuun lopussa takaisin. Täytyy toivoa että saan edes televisiosta katsottua joitain jääkiekkopelejä niin pysyy Suomi-tunnelmissa :). Tänään kuitenkin Afrikka-tunnelmia ja katsomaan Rugbya! 

Ihanaa viikonalkua kaikille :)

Afrikkalaisia tapoja ja afrikkalaistumista

Ensinnäkin hyvää ystävänpäivää kaikille!! Huomasin että Finnairilla oli ystävänpäivän lentotarjouksia niin eikun lippuja Joburgiin ostamaan ja tervetuloa :D.

Olen pikkuhiljaa alkanut huomata itsessäni afrikkalaistumisen merkkejä. Eräänä aamuna kampuksella kävellessäni huomasin että en enää ohittele ihmisiä koko ajan vaan maleksin ihan yhtä hitaasti kuin kaikki muutkin. Alkuun kävely täällä oli hyvin haastavaa sillä ihmiset kävelevät NIIN hitaasti! Kun on ihan normalia olla myöhässä, niin miksi hoppuilla? Muistan alussa yrittäneeni kovasti kävellä ihmisten kanssa samaa vauhtia mutta en yksinkertaisesti vaan enää voinut liikkua hitaammin tai ottaa pienempiä askelia. Nyt hitaasti kävely tulee jo nähtävästi luonnostaan. Täytyy vielä ottaa huomioon että minulla oli suhteellisen kiire päästä perille mutta silti kävelin kaikessa rauhassa ja nautin auringoinpaisteesta :). Eikai parin minuutin myöhästymisen takia kannata hiki hatussa juosta kun on niin kaunis ilmakin?

Nyt minut on myös virallisesti rekisteröity yliopistolle ja olen saanut ID-kortin! Jee, on tätä odotettukin :). Ehkä nyt kaikki asiat alkaa helpottumaan kun ei tarvitse enää noiden vieras-asetuksien kanssa kikkailla.

Mun lounashetki täälläpäin maapalloa on hyvin erilainen kuin mihin olen tottunut Suomessa. Teen aamulla mukaan pari leipää ja lounaan syön aina ulkona istuen nurmikolla jossain päin kampusta. Minusta on kiva syödä lounas jossain kauempana meidän rakennuksesta niin samalla saa pienen päiväkävelyn. Syötyäni lounaan makoilen jonkun aikaa nurmikolla. Joskus pelottaa että nukahdan ja herään vasta iltapäivällä (kirkuvan punaisena) mutta niin ei ole vielä onneksi käynyt :). Tämän jälkeen käyn ostamassa jonkun hedelmä/marja/jäämurska/mehu -sekoituksen (eli smoothien jäämurskalla) ja juon sen kävellessäni takaisin  töihin. Olen huomannut että tällaiset "laiskottelu" lounastauot ovat itseasiassa aika piristäviä ja niiden jälkeen jaksaa taas ihan uudella innolla tehdä töitä.

Lounastauko

Asia mihin en ole vielä samaistunut on todella kovaääninen puhuminen. Menet minne vaan ravintolaan, pubiin tai kahvilaan niin melu on korviahuumaava koska ihmiset puhuu niin lujaa, oikeastaan huutavat! Tänään kuulin että tämä voi johtuu osaksi kulttuurista. Etenkin tummaihoisille on opetettu että on epäkohteliasta puhua hiljaa koska silloin muut saattavat luulla että puhutaan joistain toisista pahaa. Tämän vuoksi siis on kohteliasta puhua siten että kaikki kuulevat mitä sanot! Siinä kyllä ihmiset onnistuvat loistavasti :D.

Hmm.. mitäs muita hassuja tapoja olen täällä huomannut.. No ainakin sen että vaikka puhuessa sovitaan jotain niin tämä ei sido ketään mihinkään tai tarkoita että näin tulee tapahtumaan. Voidaan esimerkiksi sanoa että nähdään illalla ja sitten ei nähdäkään eikä seuraavana päivänä asiasta puhuta mitään (ei pahoitteluja tai selityksiä). Tähän minun on ollut hyvin vaikea totutella. En oikein vielä tiedä mikä sitten on sitovaa asioiden sopimista vai onko sellaista olemassakaan. Voiko kaiken vaan ilmoittamatta jättää välistä jos ei siltä tunnukaan? Vai onko "nähdään illalla" vaan heitto joka ei tarkoita sinänsä mitään?

Eräs asia mikä myös näin skandinaaville pistää silmään on autojen paljous ja ihmisten autoriippuvuus. Kukaan ei liiku yhtään mihinkään ilman autoa. Jopa 200m matka mennään autolla vaikka kestäisi 10min. etsiä parkkipaikkaa. Ihmisten autoriippuvuudesta johtuen täällä onkin ihan ihme palveluja kuten auton kotiinvienti (ja kuskin siinä samalla) baari-illan jälkeen. Ajat siis normaalisti baariin eteen autolla ja kun huomaat olevasi liian humalassa ajaaksesi takaisin kotiin soitat tähän palveluun ja he ajavat sinut ja autosi kotiin! Tämä palvelu on itseasiassa aika yleisesti käytössä, etenkin opiskelijoiden keskuudessa.

Muita mieleentulevia kummallisuuksia on että ruokakaupoissa myydään vaan viiniä, olut ja siideri täytyy hakea erikseen paikallisista alkoista. Outoa on myös se että ravintolassa syöminen on yhtä halpaa kuin itse ruuan tekeminen! Kaikkien oudointa on kuitenkin minun päivärytmi täällä. Herään viideltä aamulla ja menen jo kahdeksalta illalla nukkumaan. Ihanaa kun voi hyvällä omallatunnolla mennä aikaisin nukkumaan :D. Ulos kun ei kuitenkaan voi enää pimeällä lähteä.

Opastaulu kampuksella. "U is hier" on siis afrikaansia vaikka kuulostaakin vain huonolta englannilta :)

P.s. Sain juuri kutsun katsomaan rugby-peliä ensi maanantaina. Sitä jos vielä innostun seuraamaan (kun grillaamisesta jo tykkään) niin ei etelä-afrikkalaisuus ole enää kaukana :D 

Welcome to Africa

Yksi elämäni parhaimmista päivistä. 

Sunnuntaina tehtiin Riikan ja Tarun kanssa päiväretki Pilanesbergin kansallispuistoon. Lähtö oli aamulla 6.45 ja takaisin kotona olin illalla noin 21.00. Matka Pilanesbergiin kesti 1.5h ja meillä oli ihan loistava autokuski! Matka meni vitsejä ja laulua kuunnellessa :D. Ajotapa oli ajoittain hiukan pelottava mutta kun kaikki muutkin ajaa kuin hullut niin taitaa turvallisinta olla ajaa kuin hullu muiden mukana. Meillä oli Pilanesbergissä varattu kaksi safariajoa. Ensimmäinen aamupäivällä ja toinen lounaan jälkeen iltapäivällä. Molemmat ajelut oli safariautoissa oppaan kanssa joka tiesi eläimistä ja puistosta. Voin ehdottomasti suositella safariautoa ja oppaan käyttämistä, puistosta jää paljon kokematta jos menee omalla autolla. Safariauto on avoin ja paljon korkeammalla kuin normaalit autot jolloin näet paljon pitemmälle ja enemmän. Lisäksi opas tietää parhaiten mistä eläimet löytää minkäkinlaisella säällä sekä oppaat osaavat ”lukea” eläimiä ja arvella siitä mitä muita voi olla lähistöllä. Mekin oltaisiin paljon eläimiä missattu ellei opas olisi osannut jäädä niitä odottelemaan. Ja onhan se mukava kun on joku jolta voisi kysellä kaikki mieleen tulevat hölmöt kysymykset  :)

Ensimmäinen safariajo kesti noin kolme tuntia ja toinen ajo kesti melkein neljä tuntia. Välissä oli lounas seisovasta pöydästä ja sitten taas jatkettiin. Nuo ajot meni ihan yhdessä hujauksessa. Kertaakaan ei tarvinut kelloa vilkuilla! Välissä hiukan harmitti että minulla on vain tuo huono pokkari. Ensi kerraksi täytyy varmaan ostaa kunnon kamera. Toinen asia mikä alkuun harmitti mutta myöhemmin paljastuikin positiiviseksi asiaksi, oli todella kylmä ja hiukan sateinen sää. En ollut ollenkaan osannut varautua että täällä voi olla pilvistä ja sateistakin (Etelä-Afrikka = aurinkoa) ja olin tietysti täysin kesävaatteissa. Onneksi meidän seuraan liittyi hollantilainen mies joka lähti Pilanesbergistä suoraan lentokentälle joten hänellä oli matkalaukku mukana! Minä ja Taru saatiin onneksi häneltä lainaan vaatteita ajojen ajaksi. Oltiin varmastikin aika huvittava näky :D. Viileä ilma oli kuitenkin loppujen lopuksi aivan loistava eläinten näkemisen kannalta. Kissaeläimiä ei tästä huolimatta nähty ollenkaan mikä on käsittääkseni aika yleistä. Minun lempieläimiä eli seeproja ja kirahveja nähtiin todella paljon ja nyt olenkin haaveillut omasta lemmikkiseeprasta (en ihan tosissani mutta kyllä niitä monilla täällä on...) :). Vähän harvinaisemmista eläimistä nähtiin sarvikuonoja (jotka ylittivät tien ihan meidän auton edestä!), elefantteja (nämä myös tulivat ihan auton viereen) ja virtahepo. Lisäksi nähtiin paljon antilooppeja, apinoita ja muita ”tavallisempia” eläimiä. Puisto on todella iso ja siellä on suuria alueita missä ei ole teitä eikä sinne saa ihmiset mennä. Kaikki eläimet puistossa ovat niitä joita siinä on asunut kun alue on rajattu eli mitään eläintä ei ole sinne tuotu. Eläinten määrää ja puistoa valvotaan vuosittaisilla helikopteriajoilla mutta muuten eläimet saavat rauhassa olla kuten niille on luonnollista, saalistaa toisiaan, elää ja lisääntyä. Joinain vuosina joku laji menestyy paremmin ja joskus huonommin. Näitä tietoja ainoastaan kerätään eikä eläinten lisääntymiseen yritetä mitenkään vaikuttaa.  

Jokainen sekuntti siellä Afrikan luonnon ympäröimänä oli aivan upea mutta yksi hetki jäi mieleen muiden yli. Iltapäiväajon loppupuolella mentiin alueella sijaitsevan järven lähelle katsomaan kun virtahepo käppäili siellä rannalla. Pysähdyttiin siihen ja oli aivan rauhallista. Jostain kuului välissä lintujen ääniä tai tuulen huminaa mutta muuten ei mitään. Aurinko paistoi järven pintaan ja kirahvit rauhassa käveli vähän matkan päässä. Koko se hetki tuntui ihan utopialta. Aivan uskomatonta että maailmassa voi olla jotain niin hienoa. Ja miten pelkkä katseleminen ja kuunteleminen voi saada ihmisen tuntemaan olevansa niin elossa ja niin onnellinen siinä hetkessä. Harvoin elämässä olen kokenut tuollaisia täydellisiä onnellisuuden hetkiä. Aivan mahtavaa.  

Ja sitten niitä eläinkuvia :)