Yöelämää

Ainainen byrokratiavalitus sikseen ja siirrytään tämän viikonlopun yöelämään. Perjantaina Iman ja minä olimme katsomassa bändejä paikallisella klubilla. Paikka ei ollut meidän kaupunginosassa vaan sinne oli noin 15 min. ajomatka. Paikka oli täysin eristyksissä ja sinne pääsi vain autolla (niin tyypillistä..) vaikka tämä on yksi suosituimmista klubeista Pretorian alueella. Ei siis muuta kuin drink and drive, kaikki porukalla. Hullua touhua!

Klubilla oli yhteensä neljä bändiä mutta ensimmäinen me missattiin. Saavuttiin paikalle klo 21.00 ja viimeinen bändi aloitti klo 00.30. Nykyisestä unirytmistä johtuen minä olin lähtiessä jo ihan unten mailla. Olin ihan varma että koko ilta tulisi olemaan taistelua pysyäkseni hereillä. Edellisen kerran ollessani työporukalla illalla liikenteessä olin niin väsynyt että se oli jotain ihan kauheaa! Ollessani näin kuolemanväsynyt minun on kauhean vaikea enää ajatella englanniksi ja alan ajattelemaan suomeksi. Sitten tietysti pitäisi kaikki lauseet ensin kääntää päässä ennen kuin niitä voi suustansa ulos päästää. Aivan liian monimutkaista. Olin siis erittäin hiljainen ja haukottelin koko illan ( tyypillinen epäsosiaalinen suomalainen :D ). Se on kauheaa kun täällä ei voi omia aikojaan lähteä kotiin kun siltä tuntuu , vaan täytyy odottaa että ainakin kaveri tai pari tulee mukaan.

Tällä kertaa onneksi piristyin saman tien paikalle päästessä ja ilta oli todella mukava! Kaikki oli taas aivan samanlaista kuin missä tahansa klubilla Euroopassa. Ainoina eroina oli trooppinen ilmasto ja se että ihmiset poltti tupakkaa ihan jokapaikassa. Jopa baarimikko poltti samalla kun antoi juomia! Viimeisenä soitti taasen se sama rap-bändi jota olin jo aiemmin katsomassa. Nyt tiedän nimenkin, se on Bittereinder. Livenä bändi on todella hyvä mutta levyltä hiukan pettymys. Onneksi bändi on paikallinen niin ehkä sitä pääsee kuulemaan livenä useamminkin. Oli ihan mahtava päästä pitkästä aikaa kuuntelemaan livemusiikkia ja hyppimään itsensä ihan hikeen! Kotona olin joskus kahden aikaan yöllä ja olin ihan virtaa täynnä. Yhtään ei nukuttanut. Oli kiva huomata että en ole vielä täysin mummoksi muuttunut vaan pystyn olemaan hereillä vielä klo. 21.00 jälkeenkin! Rahan menostakaan ei tarvinut morkkistaa kun sisäänpääsy oli 5e ja siideri/olut maksoi 1.5e/kpl. Seuraavana päivänä oli nuoruusvuosilta tuttu niskakipu mikä muistutteli mukavasta illasta.

Tässä pari pätkää tätä kyseistä bändiä. Minulla oli vain kännykkä mukana joten pahoittelen videon todella huonoa laatua..

Launtaina kävin illalla yksin syömässä läheisessä seafood-paikassa. Suomessa en ikinä olisi lähtenyt yksin syömään mutta täällä ulkona syömisestä on tullut niin tavallista, ettei se edes tuntunut oudolta. Kun Riikka ja Taru ovat kenttähommissa ja Iman oli mystisesti kadonnut maan päältä eikä ollut mitään syötävää kotona, niin minulla ei oikeastaan ollutkaan muuta vaihtoehtoa. Lähdin syömään kuuden aikaan ja oli täysin valoisaa ja aurinko paistoi. Kuitenkin kun olin saanut juomat pöytään huomasin että alkoi jo hämärtää. Hetken päästä oli jo ihan pilkkopimeää! Tämä afrikkalainen pimeys yllättää minut joka kerta. Suomessa vaikka on pimeää, näet aina pari metriä eteenpäin. Täällä kun on pimeää, se on kuin edessäsi olisi musta seinä, mitään ei näy. Lähtiessämme klubilta perjantaina huomasin sen oikein selvästi kun ei ollut katuvaloja eikä muuta valosaastetta.

Lähdin syömästä puoli yhdeksän aikaan ja hiukan hirvitti kävellä yksin kotiin. Onneksi oli lauantai-ilta ja kaduilla oli paljon muitakin liikenteessä. Ravintolasta kotiini on noin 400m matkaa että ei tämä mikään huippu uhkarohkea teko kuitenkaan ollut ;).

Ja mitäs muutakaan sitä tekee yksin syömässä kun ottaa kuvia annoksestaan ;)

ravintolaa

hikoilevat juomat iltahämärässä :)

Queen prawns and calamari -annos