Lohikäärmevuoria

Torstaina töiden jälkeen suuntasimme kohti Drakensbergin vuoristoa (Drakensberg= lohikäärmevuoret). Vuoristo on kokonaisuudessaan yli 1000 km pitkä ja sen korkein huippu on noin 3,5 km. Alla google-maps näyttäen vuoriston sijainnin.

Kuskina koko reissun meillä oli jälleen KG eli sama tapaus joka kyydisti meidät Pilanesbergiin ja takaisin. KG oli taas aivan loistava! Saatiin koko reissu nauraa ihan kippurassa kuunnellen KG:n juttuja ja aina yhtä loistavia lauluesityksiä :D.

Ihania kukkaniittyjä tien varsilla

Ensimmäinen yö vietettiin Inkosana Lodgella joka sijaitsi central Drakensbergissä. Ajomatkaa ensimmäiseen etappiin oli noin 450 km ja perillä olimme vasta 10 jälkeen illalla. Paikalle tullessamme oli siis ihan pilkkopimeää emmekä oikein edes nähneet minkälaiseen paikkaan olimme saapuneet. Meidät ohjattiin huoneeseemme ja laitoimme samantien nukkumaan. Seuraavana aamuna vasta kävimme katselemassa ympärille ja paikka oli aivan upea! Tänne aion tulla vielä uudelleenkin. Aamunpalan jälkeen pakkasimme tavarat autoon ja suuntasimme kohti patikointireitin alkua.

Kuvia Inkosana Lodgelta:

Patikointireitiksi valitsimme 8 km reitin jonka varrella oli muun muassa kaksi aivan upeaa vesiputousta. Maisemat olivat niin uskomattomia että en edes voi alkaa nitä kuvailemaan. Toivottavasti seuraavista kuvista saa jotain osviittaa.

Kuvia patikointiresissulta:

Poseeraava villiaasi

Loppumatkalla meitä tuli vastaan hevoslauma. Nämä olivat varmaankin kesyistä hevosista polveutuneita sillä ne antoivat jopa silittää.

Vaelluksen jälkeen hypättiin jälleen autoon ja ajettiin etelämmäs kohti Southern dragensbergiä. Täällä yövyimme paikassa nimeltä Khotso adventure farm joka on muuten Sunday Postin arvostelussa valittu maailman toiseksi parhaimmaksi seikkailumatkanjärjestäjiksi! Matkaa tänne oli noin 250km ja sumusta sekä teiden laadusta johtuen ajomatka kesti melkein 4 tuntia. Täälläkin olimme siis perillä vasta myöhään illalla. Onneksi paikalla oli jo grilli lämpiämässä ja pääsimme suoraan grillaamaan sekä istumaan iltanuotiolle tähtitaivaan alle. Aivan upea paikka tämäkin! Khotso adventure farm myöskin järjesti meidän seuraavien päivien hevossafarin. Iltanuotiolla nautittujen parien siiderien jälkeen menimme nukkumaan ja aamulla vetäsimme ratsastushousut jalkaan ja hymyn korviin asti :D.

Maisemia matkatessa kohti Southern Drakensbergiä

Lauantaiaamuna meidät ja hevoset kuljetettiin Lesothon rajalle (ks. kartta) josta aloitettiin meidän ratsastusvaellus. Mukaamme liittyi myös Italialainen tyttö nimeltä Mara. Kaikki seuraavan kahden päivän aikana tarvittavat vaatteet, varusteet sekä juomavesi päivälle täytyi saada mahtumaan satulalaukkuihin! Yllättävän hyvin niihin satulaukkuun sai tavarat kuitenkin mahtumaan. Oli jotenkin tosi hienoa olla täysin hevosella liikenteessä, kantaa tavarat ja kaikki mukana :D.

Lesothon kuningaskunta on täysin Etelä-Afrikan ympäröimä pieni valtio. Kansa on hyvin köyhää  (40% kansasta elää köyhyysrajan alapuolella) ja elinajanodote on alhainen. Kehitysmaana Lesothossa on paljon pieniä maalaiskyliä joissa asukkaat elävät ilman sähköä ja muita nyky-yhteiskunnan huvituksia. Paikalliset viljelevät maata ja hoitavat eläimiä. Kaikki on todella askeettista. Onnistuimme tapaamaan reissulla pari paikallista ja parhaiten mieleen jäi heidän iloisuus. Kaikki tapaamamme ihmiset hymyilivät ja näyttivät niin onnellisilta että auttamatta alkoi miettimään mitä me länsimaiset teemmekään väärin kun emme me ole noin onnellisia.

Ratsatimme ensimmäisenä päivänä noin 30 km ja korkeimmillaan olimme 2800m korkeudessa jossa ilma on jo todella ohutta! Tästä huolimatta hevoset jaksoivat hyppiä ja mennä täyttä laukkaa maastossa! Ihan uskomatonta. Hiukan etukäteen pelkäsin  miten hevoset oikein pärjäisivät kivikkoisen nousujen ja laskujen kanssa mutta hevosilla ei ollut mitään hätää! Ne menivät kivien yli taidokkaasti hyppien kuin aropuput! Itsellä kyllä välissä pelotti :D. Hyppäsimme hevosen selkään Lesothon rajalla noin 10:n aikaan aamulla ja lodgella olimme jo neljän jälkeen. Välissä oli tietysti lounastauko ja maisemien katselua mutta kokonaisuudessaan tulimme kyllä todella vauhdikkaasti ottaen huomioon että matkasimme kokoajan vuoristossa mennen ylös ja alas.

Pysähdyimme täyttämään vesipullot vuorella olevasta lähteestä. Näitä lähteitä oli vaikka kuinka paljon ja vesi oli ihan uskomattoman hyvää!

Taru ja Mara katsomassa maisemia

Hevoset lounastauolla

Minun ihana nopsajalka :D

Paikan omistaja ja ratsastuksen vetäjä Steve lounastauolla

Aletaan saapumaan lodgelle

Lesothon päätie

Päivän ratsastuksen jälkeen saavuimme vuoristossa sijaitsevalle lodgelle jossa yövyimme. Hevosilta otettiin  varusteet pois ja ne päästetiin samantien vapaaksi vuoristoon. Itsellä kävi mielessä että mitenkähän ne huomiseksi saadaan takaisin mutta kyllä ne vaan saatiin. Aamulla ne käytiin kävellen etsimässä vuoristosta (jälkiä seuraten) ja ajettiin takaisin kotiin :D. Vaikka oltiin niinkin askeettisissa oloissa niin Lodge oli ihan uskomattoman hieno ja kodikas. Ennen ilallista kävimme katsomassa läheisiä aivan upeita luolia ja maisemia. Illallisen jälkeen menimme ulos, kääriydyimme viltteihin ja menimme maahan  makaamaan sekä katselimme aivan upeaa tähtitaivasta! Lähimmät valot (ja sähkölinjat!) olivat kymmenien kilometrien päässä. Aivan upeaa.

Kuvia lodgelta ja sen ympäristöstä:

Naapuri

Takapihaa

Hikiset satulahuovat kuivumassa

Etupiha

Vessa

Meidän aivan ihana yöpaikka

hevoset nauttimasta vapudestaan

Lisää kuvateksti

Vanha asuumus luolassa. Paikallisilla on edelleen tapana rakentaa talot näin että katto tulee luolan katosta.

Taru ja luola

Meidän lodge

Steve tekemässä illallista

Minun sänky

Tunnelmaa

Illalla vielä ennen nukkumaanmenoa paikan omistaja ja oppaamme Steve kertoi meille tarinoita farmin elämästä samalla kun maistelimme Etelä-Afrikkalaista tummaa cherryä. Tarinat pitivät sisällään hevosvarkauksia, varkaiden jäljittämistä, yöllä hevosten "varastamista" takaisin, vuoristossa nukkumista, ratsastamista vuoristossa 100km päivässä ajaen kiinni hevosvarkaita, ampumista ja ratsastamista luoteja pakoon.. Nämä tyypit viettivät ihan oikeaa länkkärielämää, ihan uskomatonta!!

Sunnuntaina ratsastimme takaisin mutta hiukan eri reittiä. Kävimme mm. aivan mahtavalla vesiputouksella ja näimme jälleen uskomattomia maisemia. Sunnuntaina meidän reitillä oli monia kilometrejä pitkiä vuoristoniittyjä. Täällä laukkasimme kuin hullut, aivan mahtavaa :D. Kaikki oli ihan innoissaan, mukaanlukien hevoset jotka selvästi nauttivat vauhdista.

Sunnuntaiaamu

Sunnuntain ratsastuksen jälkeen jouduimme lähtemään samantien kotimatkalle. KG oli meitä jo odottamassa Khotso-lodgella kun tulimme takaisin. Äkkiä vaihdoimme ratsastushousut farkkushortseihin ja hyppäsimme autoon. Paluumatka kesti  yhteensä 8h ja kotona olimme vasta lähempänä puolta yötä. Yöllä autosta noustessa huomasi kyllä urheilleensa viimeiset kolme päivää!! Minä, Taru ja Riikka oltiin kuin kolme vanhaa mummoa kun joka paikkaan sattui :D.

Kuten varmasti kuvistakin huomaa, niin viikonloppu oli aivan mahtava! Kotiin päästessä olo oli väsynyt, onnellinen ja silti jollakin tavalla surullinen. Tuntui kuin olisi hetken aikaa nähnyt minkälaista elämän kuuluisi olla mutta sitten taas palasikin todellisuuteen.Vaikka reissu antoi todella paljon niin minusta tuntuu että se myös vei jotain. Minusta tuntuu että nämä uskomattoman köyhät Lesotholaiset ymmärtävät elämästä jotain minkä me olemme autuaalisesti kadottaneet. Tuntuu että ei tämän elämän kuulu olla tällaista kuin se tällä hetkellä on. Saa nähdä miten tämä tunne tästä kehittyy, pitääkö muuttaa Lesothon erämaahan asumaan :D.

Ratsastusvaellukseen olisi voinut lisätä myös kolmannen päivän jolloin olisimme menneet katsomaan villihevosia! Kyllä, olisimme päässeet ratsastamaan lähelle oikeaa villihevoslaumaa ja seuraamaan niitä. Tähän meillä ei kuitenkaan ollut aikaa (eikä oikein budjettiakaan) tällä kertaa ja tyydyimme kaksipäiväiseen vaellukseen. Hyvin mielelläni kuitenkin joskus tekisin tämän reissun myös kolmipäiväisenä. Nyt siis kaikki jotka aikovat seuraavan kahden vuoden sisällä tulla minua tänne moikkaamaan niin laittakaas tämä korvan taakse :D. Aiempaa ratsastukokemusta ei vaelluksella tarvita vaan opas voi opettaa alkuun niitä jotka eivät ole ennen ratsastaneet. Ja tottakai vauhti sopeutetaan vähiten ratsastaneen mukaan. Mukanamme ollut Mara ei ollut ratsastanut ennen tätä reissua mutta jo ensimmäisen päivä  jälkeen hän oli kuin vanha tekijä. Tällaisilla monen tunnin reissuilla ratsastamaan oppii yllättävän nopeasti.

Jos on jotain kysyttävää hevosista, reissusta, paikoista ym., ei saa arkailla kysyä :D